Miksi tehdä sokerointimassa itse?
Näin (heikkilajenna) instagramissa ohjevideon sokerointimassan tekoon kotona. Raaka-aineina vain sokeri, vesi ja sitruunamehu. Sokerointimassan valmistamisessa kotona on monia etuja: itse tehtynä tietää tarkalleen, mitä ainesosia massassa on, eikä turhia lisäaineita tule mukaan. Lisäksi raaka-aineet ovat hyvin edullisia ja helposti saatavilla, joten massan tekeminen itse on usein myös huomattavasti halvempi vaihtoehto kuin valmiin tuotteen ostaminen.
Kokemuksia sokerointimassan valmistuksesta
Lähdin kokeilemaan massan tekoa, mutta huomasin pian, että massan teko epäonnistui. Seos oli selkeän ruskeaa ja vesitestissä massan palat tuli jähtyessään heti kivikovaksi. Luulin, että paljon aikaisemmassa vaiheessa olisi jo pitänyt testailla vesitestillä ja lopettaa keittäminen. Oletin siis, että keitin liian pitkään. Ajattelin, että ei olisi pitänyt päästää ollenkaan niin ruskeaksi, mitä päästin. Silloin kun tein ensimmäisen vesitestin ja massa kovettui jo silloin paikoin koppuraksi, oletin, että pitää lämmitellä vielä lisää, jotta massa vetreytyy, mutta tilanne olikin päinvastainen ja mitä pidempään keitin, massa kovettui vain enemmän jäähtyessään.
Kaadoin massan kuitenkin lasipurkkiin ja se jähmettyi sinne. Tulin toisiin aatoksiin ja kokeilin kuuman veden avulla vetreyttää massaa, jotta saisin sen purkista pois, mutta lasipurkkiin tuli vain ympäriasti menevä railo ja massa oli ja pysyi purkissa. Eli onnistuin rikkomaan lasipurkin, mutta massa oli kuitenkin yhä jähmettyneenä purkissa ja purkki käyttökelvoton enää mihinkään. Hupsista. Mutta tuoksu oli kyllä herkullisen karamellinen, heh! (Jähmettynyt massa oli minulla kuitenkin lavuaarissa usean päivän vedessä likoamassa purkissaan ja lopuksi liukeni kokonaan purkista pois)
Päätin siis kokeilla reseptiä uudelleen seuraavana aamuna. Ajatuksissani olin sitä mieltä, että olin keittänyt edellistä massaa liikaa. Halusin kuitenkin olla ainesosien määrienkin kanssa nyt pikkutarkempi, jotta ei jäisi tämä toinen yritys siitä kiinni. Mittasin ihan mittalusikalla (10ml) veden ja sitruunamehun (viimeksi otin vain sosinten seasta ruokalusikan, jolla mittasin) ja seos oli heti kosteampikin kuin viime kerralla. Tämä siis saattoi olla ratkaiseva tekijä ensimmäisen kokeilun epäonnistumisessa. Lämmitin ja sekoitin seosta ohjeen mukaan ja kun seos alkoi höyryämään pidin pieniä taukoja sekoittelusta, jotta näen koska alkaa kuplimaan. Kun ensimmäiset kuplat tulivat pienensin pykälällä liettä ja jätin seoksen kiehumaan (enää en sekoittanut, kuin ehkä kerran tai kaksi pientä pyöräytystä). Seurasin seosta ja kun huomasin ensimmäisen värimuutoksen aloin tekemään vesitestejä.
Tein usean testin ja aluksi seos vain kuin liukeni veteen. Sitä sai kyllä harottua, mutta sitä ei saanut kasalle. Se oli kuin liejua. Loppupään testeissä oli jo havaittavissa selkeää vahamaisuutta. Kylmään veteen upotettu seos oli itsenäinen pehmeä muovailuvaha, jota sai paineltua sormien välissä ja se pysyi yhtenä kasana eikä liejuuntunut veden sekaan (palloa en kuitenkaan saanut siitä pyöriteltyä, vaikka ohjeessa niin neuvotaan). Lopetin keittämisen siihen ja kaadoin seoksen lasiastiaan jähtymään. Kattilassa ollessaan seos on ihan täysin juoksevaa, mutta jäähtyessään on venyvää massaa. Harmikseni huomasin, että tämän toisen erän keittäminen jäi sitten kuitenkin itselläni liian lyhyeksi ja massa vain takerteli ja lähmäsi sokeroidessa, eikä pysynyt yhtenä klimppinä. Voi hitsi!
Kolmas kerta toden sanoi..
Eli kokeilin vielä kolmannen kerran. Aiemmista oppineena mittasin tarkasti ohjeen mukaiset määrät ainesosia ja toimin kuten toisella keittämiskerralla. Tein vesitestejä useasti ja samalla ymmärsin, että vesitestillä tuleva massanpalan pitää olla sellainen, kuin sen haluaisi sokeroinnissa olevan. Eli vesitestipala pitäisi olla käypä jo sokerointiin, koska sitähän se jäähtynyt massa on! (Toki otin aina vain pikkulusikallisen seosta vesiastiaan, jotta en käytä kaikkea massaa testailuun (testimassat tipautin takaisin kattilaan tai roskiin), mutta sormien välissä sai kuitenkin pienestäkin massasta hyvän tuntuman.) Keittelin hiljalleen seosta, väri muuttui kokoajan tummemmaksi ja oli jo selvästi tummempaa kuin toisen erän seos. Varmaan lähes yhtä tummaa kuin ensimmäisellä kerralla. Viimeinen testipala tuntui hyvältä käteen ja tein sillä myös pienen sokerointitestin ja oli toimivaa! Jes! Vihdoin! Sammutin lieden, kaadoin massan uuteeen lasipurkkiin (vanha hillopurkki) ja jätin jäähtymään.
Tällä massalla sain sokeroitua onnistuneesti. Otin pienen nokareen ja testasin kainaloihini. Karvat lähtivät kaikki ja kainalot jäivät sileiksi. Vaihdoin sokeroinnin aikana palan kolme kertaa uuteen, eli käsittelin kummatkin kainalot kahdella pienellä palalla. Kainaloni olivat ehkä hieman kosteat, joten massa muuttui jossain kohtaa kuin purkaksi ja jouduin kaapimaan mähmät ja huuhtelemaan kainaloni välissä. Massa kuitenkin liukeni suhteellisen hyvin kylmäänkin veteen, joten ei tarvinnut tahmaisin kainaloin olla.
Toki on myös mahdollista, että seosta olisi voinut vähän vielä keittää kauemmin. En tiedä. Mutta massa toimii kuitenkin, vaikka muuttuukin muutamien vetäisyjen jälkeen ”purkaksi”, kuten toisen massankeittokerran massa oli heti alkujaan. (Toisaalta myös ainesosani olivat vettä lukuun ottamatta kauan kaapissa lojuneita, joten olisiko niiden laadulla vaikutusta? Ken tietää.)
Ohje: Näin valmistat sokerointimassan kotona
Ainesosat:
- 2 dl sokeria (vaikka suosin aina mahdollisimman puhdasta ja käsittelemätöntä vaihtoehtoa, tässä kannattaa käyttää valkoista sokeria, sillä koostumuksensa vuoksi se toimii parhaiten)
- 2 rkl vettä
- 2 rkl sitruunamehua (tuore tai pullosta, mieluiten luomu)
Valmistusvaiheet:
- Mittaa ainekset kattilaan.
- Kuumenna keskilämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes sokeri liukenee ja seos alkaa kiehua.
- Kun seos kiehuu, laske lämpöä hieman ja anna kiehua hiljalleen n.5-10 minuuttia, kunnes massa on väriltään vaalean siirappista, hieman kullanruskeaa.
- Tee vesitesti, eli tiputa massaa kylmään veteen ja jos siitä saa muotoiltua pehmeän pallon ja massa tuntuu valmiilta sokerointiin, seos on valmista.
Huomioitavaa: Jos massa lähinnä liukenee veteen ja on kuin liejua, eikä sitä saa koottua kasaan, tulee seosta vielä keitellä. Mutta jos seos kovettuu kovaksi, kun sitä laittaa veteen, on keittänyt jo liikaa tai seos on ollut alunperinkin liian kuivaa.
Jos testaat usein, vaihda välillä uudet kylmät vedet, sillä useat testit lämmittävät veden nopeasti.
Kun seos on oikeanlaista, se on muovailtavissa ja kasassa pysyvää eli kuin sokerointimassaa! - Kaada valmis massa lasipurkkiin jäähtymään. (Älä käytä muoviastiaa, massan kuumuus sulattaa sen. Lisäksi lasi on aina parempi valinta kokonaishyvinvointia ajatellen.)
Käyttöohjeet sokerointimassalle
- Anna massan jäähtyä kädenlämpöiseksi ja ota purkista sopivan kokoinen pala massaa. Vaivaa massanpalaa hetken sormien välissä (sormet lattiaan päin), kunnes siitä tulee sopivan napakkaa.
- Levitä ihoa myöden vastakarvaan rauhallisesti vetämällä, pysäytä ja laske kolmeen-neljään ja nykäise myötäkarvaan, mahdollisimman ihonmyötäisesti.
Vinkkejä ja huomioita onnistumiseen
Yksi massasta otettu pala on käyttökelpoinen usean vedon ajan. Palan voi heittää roskiin, kun se alkaa näyttämään vaihtokuntoiselta tai kunnes se ei enää notkeanakaan tartu (joskus uudelleen mikrotus auttaa) tai se alkaa menettämään rakennettaan ja lähmäämään, kuten minun massani.
Ylijääneen massan voi säilyttää jääkaapissa (jotkut säilyttävät ihan huoneenlämmössäkin) ja mikrottaa (koko massa) aina uudelleen oman käyttötarpeen mukaan. Mikrottaessa kannattaa kuitenkin olla tarkkana, sillä massa ei vaadi kuin pienen lämmityksen, niin siitä saa jo sormin nykäistyä itselleen sopivan palan sokerointiin.